Surutyön kuvioita

28.3.09

Torstaina olin Diakonissalaitoksella Palliatiivisen hoidon seminaarissa kertomassa Jasminesta ja hänen loppuvaiheistaan Terhokodin lääkärin pyynnöstä. Tein sitä varten Jasminesta ottamistani kuvista PowerPoint-esityksen. Koska minulla ei ole kyseistä ohjelmaa omassa tietokoneessani, jouduin tekemään esityksen muualla ja hukkasin datakaapelin, joten menee vähän aikaa, ennen kuin taas laitan ottamiani kuvia tähän blogiini. Toivon löytäväni datakaapelini maanantaina sieltä, missä tein tuon PowerPoint-esityksen. Uutta en välittäisi ostaa, se kun maksaa useita kymmeniä euroja.

Oli aika rankkaa kertoa taas Jasminen vaiheista ja varsinkin saattohoitoajasta. Sain koko ajan hillitä itseäni, etten olisi alkanut itkeä kesken esitykseni. Muutaman kerran kyllä sain aika lailla taistella, etten ihan purskahtanut itkuun, meinasi äänikin loppua. Paikalla oli paljon tuttuja ihmisiä, Jasminen hoitajia, sairaalan teologi ja ainakin yksi Terhokodin lääkäreistä, varmaan muitakin teologeja, henkilökuntaa muista kuin Helsingin Terhokodista, ja kenties sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä, hoitajia ym.. En minä heitä jännittänyt, muutamia kymmeniä ihmisiä siellä oli, ehkä sata. Itselläni on sen verran pitkä ura opettajana, niin ala-asteella, yläasteella, lukiossa ja yliopistossa sekä työväenopistossa takana, ettei yleisö kauheasti pelota eikä jännitä. On ollut aikuisten ryhmiä ja lasten ryhmiä, isoille ja pienille, esitelmiä, alustuksia, päivänavauksia, ties mitä auskultoinnin jälkeen, mutta Jasminen kuolemasta oli kulunut vasta neljä kuukautta ja kolmetoista päivää. Tästä syystä olen varma, että tämä oli elämäni surkein esitys. No, itsepähän pyysivät.

Linkkejä:
Mitä on palliatiivinen hoito
Terhokoti