Ajatuksia mm. leivästä ja uskosta

Keskiviikko 29.7.09

Tänään oli sitten viimeinen keskiviikko heinäkuussa. Minulle keskiviikot ovat saunapäiviä ja usein myös pyykkipäiviä. Monessa mielessä tärkeä päivä siis. Mennään kohti syksyä. Joidenkin mielestä hyvä niin, minusta taas ei, sillä kesä on mielestäni paras vuodenaika.

Koulujen alkamiseen on enää parisen viikkoa. Minun kouluaikoinani kesäloma kesti syyskuuhun asti, mikä oli tosi mukava asia, sillä elokuu on usein ollut hyvin lämmin ja aurinkoinen kuukausi sellaisinakin kesinä, jolloin on muuten ollut viileää ja sateista. Nytkin on luvattu kauniita ilmoja loppukesäksi.

Eilen kirjoitin Suomen sisäasiainministeriön pelastusosaston ohjeista kotivaraksi. Lemmikit pitää myös huomioida ja varata niillekin muonaa.

Aika vaikeita asioita. Muistan, mitä äitini kertoi sota-ajasta. Kerrostaloissa oli kylmää, kun keskuslämmitys ei ollut toiminnassa. Elintarvikkeet olivat kortilla. Kuuntelin Yle Puheesta sota-aikaisia ohjelmia siitä, miten "nälkä jaettiin", siis siitä, miten kaikki oli kortilla ja annokset pieniä. Leo Meller kertoi jossain Radio Dein ohjelmassa, että tästä Kodin turvaoppaasta oli kyllä otettu miljoonapainos, joka piti alunperin jakaa joka talouteen, mutta kirjanen vedettiin viime hetkellä pois jakelusta, koska arveltiin, että ihmiset säikähtävät, jos tuollainen opas tipahtaa postiluukusta. No, netissä tuo opas kuitenkin on. Suomessa on saatu elää rauhanaikaa yli 60 vuotta. Suokoon pyhä Jumala, että saamme edelleenkin elää rauhassa.

Paras kotivara ja turva on usko Jumalaan. Myös ruoka-asioissa. "Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää." (Ps. 37:25)
Meidän kannattaa antaa koko elämämme Jeesukselle, silloin meidän käy hyvin sekä tässä elämässä että kuoleman jälkeen. Jeesus sanoi: "Kirjoitettu on: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä'." (Vertaa 5. Moos. 8:3 "ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta, joka Herran suusta lähtee") Jos emme lue Raamattua ja elä uskovien yhteydessä, kuolemme pikku hiljaa pystyyn. Sitähän näemme valitettavasti nykyisin kaikkialla Suomessa.

Tietenkään uskovan ihmisen elämä ei ole koko ajan mitään ruusuilla tanssimista, mutta kun luotamme kaikessa Jumalan apuun, meidän käy lopulta hyvin. On kuitenkin hyvä muistaa, että "Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat."(1. Kor. 15:19 )